Minne ollaan matkalla? Mitä tulee eteen? Mietteitä tästä vuodesta ja tulevasta.

Pitkästä aikaa päätin päivitellä blogia.

Herättelen samalla kysymyksiä mielessäni:

Minne ollaan matkalla?

Mitä tulee eteen?

Miten niihin voisi vaikuttaa?

Omalla kohdallani tämä vuosi on ollut äärettömän raskas. Olen menettänyt parhaista parhaimman lemmikkiystäväni lähes 12- vuoden yhteisen matkan jälkeen. 

Olen kantanut kuoleman kielissä olevan toisen lemmikkiystäväni leikkauspöydälle ja onnekseni sain hänet elävänä takaisin.

Tulevassa joudun vielä tekemään vaikean päätöksen kolmannen lemmikkini suhteen, sillä hänkin on alkanut sairastaa.

Tänä vuonna on siis päästetty irti lemmikkiystävistä ja muistutettu siitä, miten tärkeää on huolehtia myös heistä.

Ympärillä on ollut paljon murhetta, sairauksia ja vaikeita asioita.

Olen ollut täysin uupunut, väsynyt ja vihainenkin tähän tilanteeseen.

Kevät on saapunut ja toivon niin kovasti saavani voimia auringosta ja tulevasta.

Tuleva näyttää sekin tässä vaiheessa oudolta, epävarmalta ja vaikealta. Teenkö siitä sellaisen? En, tiedän vain. Yritän selvitä siitä, olen pyytänyt apua selvitäkseni, tiedän etten ole yksin.

Olen kuullut, että monella on sellainen olo, kuin tasapainottelisi narulla ja tuuli heiluttelee puolelta toiselle. Kumpikin puoli pelottaa, ja täytyy vain taistella, jotta jalat pysyisivät tiukasti narussa kiinni, ettei vaan horjahda.

Onko tarkoitus mennä toiselle puolelle? Nähdä maailmaa toiselta suunnalta? Onko tarkoitus mennä eteenpäin, vaikkei edessä näe kuin sumua?

Eteenpäin on mentävä ja vaikka polku on haastava, kivikkoinen ja mutkikas, jonnekin se silti vie.

Haluan uskoa, että se vie parempaan huomiseen, sinne jossa aurinko paistaa, jossa saa etsiä omaa paikkaansa ja laittaa jalat tukevasti maahan kiinni.

Siihen asti on vain uskottava, että tämä tie vie oikeaan suuntaan.

Siispä päätin antaa huoleni enkeleille ja kirjoittaa heille kirjeen. Kirjoitan siitä, mitä toivon tulevalta ja luotan siihen, että niin tulee käymään.

Muistathan, että mikään pyyntö suuri, tai pieni ei ole liikaa enkeleille :)

Aurinkoista ja ihanaa viikonloppua Sinulle :)

Palataan hetkeksi vuoteen 2015

Uusi vuosi, uuden alku.

Päätin istahtaa alas ja palata hetkeksi vuoteen 2015. 

Viime vuosi oli minulle haastava ja kasvattava.

Jouluna 2014 aloin tekemään enkelitulkintoja asiakkaille. Muistan kun laitoin ilmoituksen nettiin, ajattelin että kerkeän tehdä muutaman tulkinnan ennen vuoden loppua, mikäli asiakkaita tulisi.

Heitin toiveen ilmaan muutamasta asiakkaasta ja ne myös sain. Sain asiakkaita varmasti seitsenkertaisesti. Tulkintapyyntöjä alkoi tulla ja tein niitä monena iltana, sain loistavaa palautetta ja sana alkoi leviämään. 

Tammikuussa sain toisen lapseni ja se hetki muutti elämäni jälleen.

Muistan miten onnellinen olin, kun sain kauan kaivatun toisen lapsen, sain tehdä työtä jota rakastin. Oli pitkästä aikaa todella kiitollinen ja onnellinen olo.

Vauva- arki oli sen verran helppoa, että tein tulkintoja pitkälle maaliskuuhun asti, sen jälkeen päätin pitää lomaa.

Tuli kevät ja kesä. Suoritin Unelmabisnes- koulutuksen. Arki oli haastavaa. Aloitin etäopiskelut eräässä oppilaitoksessa ja haaveilin tulevaisuudesta. 

Lapsi viihtyi vain sylissä ja kaipasi jatkuvaa huomiota. Oma aikani oli hävinnyt kokonaan. 

Silloin tuli pysähdyksen paikka ja jouduin miettimään mitä minulle halutaan viestiä. 

Minun tuli keskittyä perheeseen ja uuteen lapseen ja vaikka tein työtä viikossa 24/7 ajattelin, eikö mikään ole tarpeeksi? Mitä voisin vielä tehdä? 

Tuli syksy ja ilmoittauduin Kristallihoitajakoulutukseen, ilmoittautumisen kanssa oli suuria ongelmia, oma koneeni kaatui, maksu ei mennyt perille jne. Ajattelin, että enkelit haluavat etten aloita koulutusta vielä, siinä vaiheessa egoni kuitenkin päätti toisin ja päätin hampaat irvessä aloittaa koulutuksen. 

Turhaan.

Pitkä ja harmaa syksy meni niin nopeasti, että jouduin keskeyttämään etäopiskelut, eikä minulla ole ollut aikaa vielä opiskella Kristallihoitajaksikaan.

Koin hyvin vahvasti vuoden aikana syöpäsairaan ihmisen energiat kehossani ja tuntui kuin koko mieleni ja kehoni olisi ylibuukattu kaikesta muusta raskaasta energiasta. Yöllä näin paljon unia ja näin myös ikäviä enteitä. 

Ystäväni enkelikurssilta teki minulle energiapuhdistuksen ja laittoi minulle viestiä, jossa minun tulisi rauhoittua, puhdistautua ja suojata itseni paremmin. Nyt oli aika levätä ja keskittyä lapsiin. Jos minä voin huonosti, niin lapseni kokevat sen kauttani.

Loppuvuosi meni siivillä, en juurikaan muista siitä mitään. 

Opiskelut ovat tauolla ja pikkuhiljaa olen alkanut tekemään jälleen tulkintoja ja energiahoitoja. 

Olen alkanut myös varovasti suunnitella tulevaa, mutta vain eläen tässä hetkessä ja arvostaen sitä kaikkea mitä minulla jo on.

Elämä on tässä ja nyt.

Olen äärimmäisen kiitollinen lapsistani, työstä jota saan tehdä, tukijoukoista ympärilläni, mutta kiitän myös itseäni siitä, miten äärirajoille olen itseni vienyt ja selvinnyt siitä. 

Kiitos kuuluu myös enkeleille, aina olen saanut apua, kun usko ja voima ovat meinanneet loppua.

Tärkein oppiläksy vuodelta 2015 oli kärsivällisyys, itsensä arvostaminen ja vahvuus.

Lapset on annettu minulle tärkeimmiksi opettajikseni <3

Vuosi 2016 alkoi ja Kristallihoitajaksi opiskelu on jälleen alkanut.

Kiitos tästä kasvattavasta vuodesta 2015 <3

Muistakaa, jos jokin asia ei mene niinkuin suunnittelette, sille on varmasti parempi vaihtoehto olemassa <3

Voimauttavaa tammikuuta Sinulle <3

Saako jo huokaista...

Lokakuu alkaa lähestyä loppuaan ja se on monille ollut todella raskas ja erilainen. Me olemme siirtymässä 5D- maailmaan ja tämä on aiheuttanut aivan erityislaatuisia  muutoksia.

Toiset ovat reagoineet vahvasti fyysisesti, toiset henkisesti, joillakin koko " pakka " on sekoitettu uuteen uskoon.

5D maailma avautuu meille uudella rakkauden voimalla, jolloin me pystymme elämään rakkaudesta käsin ja tekemään päätöksiä sydämen voimalla. Tämä vaatii kuitenkin paljon oppiläksyä ja irtautumista vanhasta.

Itselleni tämä lokakuu on ollut todella raskas, olen ollut erityisen väsynyt ja toisaalta hyvin pirteä. Ihmissuhteissa on tapahtunut muutoksia ja olen alkanut miettimään mitä minä elämältä oikeasti haluan, palveleeko vanhat asiat enää tässä uudessa ajanjaksossa.

On ollut mielialanvaihteluita, hetkessä olen onneni kukkuloilla ja PAM! samantien vihantunne nostaa päätään. Fyysisinä oireina on vatsakipua, pääkipua, huonoa oloa, toiset ovat sairastaneet heti lokakuun alussa rajumman vatsataudin, jolloin kehon puhdistuminen alkaa samantien. Fyysisten oireiden kerrotaan olevan myös merkkinä siitä, että kehoa tulisi kuunnella erityisen tarkkaan tässä kuussa, mitä se haluaa tulevasta kertoa.

Olen myös alkanut raivata tavaraa ympäriltäni pois, ahdistun liiasta tavaran määrästä ja kaikki ylimääräinen mikä ei tuota iloa saa lähteä. Luin, että 5D maailma opettaa meille materialismista, miten sillä ei ole oikeastaan merkitystä mitä ympärillämme on. Tärkeintä on rakkaus elämään.

Lokakuinen myrsky muistutti myös Äiti Maan voimasta ja siitä, että me emme omista maata, vaan maa omistaa meidät. Kohdellaan Äiti Maata hyvin, sillä se voi myös ottaa meiltä jotain arvokasta pois.

Hyvin opettavainen kuukausi siis ollut, mutta tästäkin on selvitty.

Tästä sitten lähdetään seuraavaa kuukautta kohti sydän täynnä toivoa, rakkautta ja onnea.

Hyvää lokakuun loppua myös Sinulle :)

( Kuvat: Google.com )